"Maalauksia yhteisestä työhuoneesta" -taidenäyttely

Jouko Halttunen ja Susanna Seurujärvi
Maalauksia yhteisestä työhuoneesta -taidenäyttely Kuulaassa 3.-31.5.2022

MEISTÄ:
Vuonna 2012 tapasin Jouko Halttusen, josta tuli minun elämänkumppanini. Hän oli valmistunut aikuisiällään taidekoulusta, ja oli puoliammattimaisesti harjoittanut näyttelytoimintaa sekä pitänyt työhuonetta leipätyönsä ohella. Meille syntyii inspiroiva taiteellinen symbioosi, molemmat teimme kuvia omilla tavoillamme ja tahoillamme, kävimme yhdessä ja erikseen  näyttelyissä, sekä tietysti keskustelimme paljon yhteisestä intohimostamme, kuvataiteesta.

Konkreettisesti meillä on ollut yhteinen työhuone 8 vuotta, eri asunnoissa. Se on aina ollut minun lempihuoneeni, käsittämätön ylellisyys, jonne on kerätty kaikki elämän mielenkiintoisimmat asiat. Muut huoneet ovat sitten vaan asumista varten. Yhteistä kuvataiteen tekemistä tulee täyteen 10 vuotta, olkoon tämä siis yhteisen tekemisen 10-vuotisnäyttely.

 ***

SUSANNASTA:
Viidentoista vuoden hiljaisuus nuoruuden kuvataideopintojen jälkeen loppui 2011. Uusi alku lähti työväenopiston kursseilta ja kotona pidetystä taidekerhosta. Läheisen ihmisen menetys 2012 aiheutti lähes automaattikirjoituksenomaisen kuvien tekemisen, aiheina kuivuneet kasvit (kauniita kuten elävätkin), simpukankuoret ja muu luonnon hylkytavara. Nämä kaikki kuuluivat samaan luopumisen, lähtemisen ja muuttumisen todistusaineistoon, joka minua kovasti kiehtoi.

Tämän jälkeen oli taas hiljainen kuiva kausi. Vanha laari oli tyhjä, en osannut enää maalata vanhoja aiheita, ne epäonnistuivat. Uusia ei tullut tilalle. Maalaaminen oli lähinnä turhauttavaa. Kolme vuotta podin tätä ummetusta. Sitten se taas lähti, leikkimisestä. Ei ole teemaa, annan tulla ulos sen mitä sisältä löytyy. Inspiroidun toisista ajoista, ilmapiireistä, tv-sarjasta. Omasta historiasta. Väreistä. Yritän yli kaiken välttää pyrkimystä. Haluan olla vilpitön, HALUAN HERKUTELLA!

JOUKOSTA:
Ehkä se oli “kolmenkympin kriisi”. Lopetin tuolloin juomisen ja tupakoinnin ja aloin piirtämään ja maalaamaan. Hain oppiakin. Ensin Vantaan aikuisopistosta ja myöhemmin Vapaasta taidekoulusta Helsingissä . Viimeiseksi olin Pekka Halosen akatemiassa Tuusulassa.

Tätä seurasi kymmenen vuoden aktiivinen kausi, jolloin päivätyön ohella maalasin ja pidin näyttelyitä. Sitten jotenkin väsyin taiteilijuuteen ja näyttelyihin. Ja työelämäkin vei enemmän aikaa ja voimia. Mutta ei se tekemättömyyskään onnistunut. Omaksi iloksi oli joku taideluoma aina oltava tekeillä. Nyt, jäätyäni eläkkeelle, on kuvia alkanut tulla melkoisen tiuhaan tahtiin.

Yhteinen työhuone on inspiroiva. Puolison taito ja luovuus asettavat riman korkealle.

Maalausteni alkuna on aina jokin asia. Tuolle asialla pyrin löytämään abstraktin ilmaisun.. Se on kuin sanaristikon täyttämistä. Värit ja muodot pitäisi saada toisiinsa sopiviksi kokonaisuuksiksi niin, että haluamani sisältö toteutuu.

Töitteni nimet ovat yleensä jonkinlaisia viittauksia aiheeseen. En halua antaa ei-esittäville kuvilleni liian selittäviä nimiä. Katsojalle suon täyden tulkinnanvapauden.

Tervetuloa näyttelyymme!