Asumisterveys

Terveydensuojelulain (763/1994) mukaan asunnon ja muun sisätilan ilman tulee olla sellaista, ettei siitä aiheudu tilassa oleskeleville terveyshaittaa. Asunnon tai muun sisätilan ilman laatuun vaikuttavat mm. ilmanvaihto, ilman lämpötila ja kosteus, melu sekä rakenteiden kunto.

Kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtäviin kuuluu valvoa asuntojen ja muiden oleskelutilojen terveydellisiä olosuhteita. Asunnoissa tarkastuksien perusteena on asukkailta tullut valitus asunnossa esiintyvästä terveyshaittaepäilystä. Oleskelutilojen, kuten koulut ja päiväkodit valvontaa tehdään ennalta laaditun suunnitelman pohjalta.

Asumisterveysasetus selkeyttää asumisolosuhteiden arviointia

Sosiaali- ja terveysministeriön uudella asumisterveysasetuksella säädetään asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä säädetään terveydensuojeluviranomaisten ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista.

Asetuksella STM korvaa asumisterveysohjeen. Asumisterveysasetus perustuu sisällöllisesti suurelta osin nykyiseen asumisterveysohjeeseen sekä vallitseviin käytäntöihin rakennusten terveyshaittojen selvittämisessä. Uuteen asetukseen asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisiä ohje- ja viitearvoja on tarkennettu niiltä osin, kuin valvonnassa on havaittu muutostarpeita.

Asumisterveysasetuksen myötä voimaan tuleva tärkein uudistus on terveydensuojeluviranomaisten apuna käytettävien ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimukset. Tarkoituksena on, että asiantuntijoita voidaan kouluttaa ja heidän ammattitaitoaan ja pätevyyttään voidaan arvioida yhdenmukaisesti koko maassa. Pätevyysvaatimuksilla varmistetaan, että asiantuntijoilla on riittävä pätevyys arvioida rakennusten kosteus- ja homevaurioista sekä muista sisäilmaongelmista johtuvia tekijöitä.

Pätevyysvaatimusten lisäksi asumisterveysasetuksella säädetään toimenpiderajoja muun muassa siihen, millainen sisämelu katsotaan terveydensuojelun näkökulmasta haitalliseksi, milloin tupakoinnin naapureille aiheuttamiin haittoihin on mahdollista puuttua ja mitkä ovat esimerkiksi asuntojen lämpötilavaatimukset. Asetuksessa säädetään toimenpiderajat myös mikrobivaurioille, terveydensuojelun näkökulmasta riittävälle ilmanvaihdolle sekä kemiallisten tekijöiden pitoisuuksille. Toimenpiderajojen soveltaminen edellyttää viranomaisilta ja asiantuntijoilta paitsi mittausosaamista, myös haitan kokonaisarviointia sekä riskinarviointiin liittyvää osaamista.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista on tullut voimaan 15.5.2015.

Asumisterveysasetus

Lisätietoja ja asetuksen soveltamisohjeet


Joitakin toimenpiderajoja

Lämpötila ja kosteus
Asunnon oikea lämpötila on tärkeä tekijä asumisterveydessä. Tavallisesti sisäilma koetaan miellyttävimpänä lämpötilan ollessa + 20 - 22 °C. 

Asumisterveysasetuksen mukaan 

- Huoneilman lämpötilan tulee olla lämmityskaudella + 18 °C – + 26 °C
- Huoneilman lämpötilan tulee olla lämmityskauden ulkopuolella + 18 °C – + 32 °C

Muiden vastaavien oleskelutilojen (palvelutalot, päiväkodit, koulut jne.) sisäilman lämpötilalle on niinikään määritelty ohjearvot asumisterveysasetuksessa.

Asumisterveysohjeen mukaan sisäilman suhteellisen kosteuden tulisi olla noin 20 - 60 %. Sisäilman liiallinen kosteus voi aiheuttaa veden tiivistymistä asunnon pintarakenteisiin ja aiheuttaa rakenteeseen homevaurion. Liian kuiva sisäilma voi aiheuttaa ihon ja limakalvojen kuivumista.

Asumisterveysasetuksesta on jätetty ilman suhteellisen kosteuden suositukset ja toimenpiderajat pois. Asetuksessa sanotaan:

Huoneilman kosteus ei saa olla pitkäkestoisesti niin suuri, että siitä aiheutuu rakenteissa, laitteissa taikka niiden pinnoilla mikrobikasvun riskiä.


Ilmanvaihto
Ilmanvaihdon tehtävänä on poistaa sisäilmaan tulevat epäpuhtaudet ja liiallinen kosteus sekä tuoda ulkoa puhdasta korvausilmaa tilalle.

Ilmanvaihdon toimiessa hyvin;
- sisäilma on raikkaan tuntuista ulkoa sisälle tultaessa
- kosteus ei tiivisty ikkunoihin tai muihin sisärakenteisiin
- pyykki kuivuu alle vuorokaudessa ja säilyy raikkaan tuoksuisena
- pesutilat kuivuvat saunomisen jälkeen seuraavaan aamuun mennessä
- kerros- ja rivitaloissa hajut eivät leviä huoneistojen välillä
Vetoisuus
 Vetoisuus johtuu yleisimmin ilmanvaihtoon liittyvistä ongelmista;
- ikkunoiden puutteellisista tiivistyksistä
- rakenteiden ilmavuodoista
- väärän mallisista tai väärin sijoitetuista tuloilmaventtiileistä
- liian suurista ilmavirroista
- sisäpuolisten rakenteiden liian alhaisista lämpötiloista

Melu
Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Häiritsevyyteen vaikuttavat melun taajuus, äänen voimakkuus ja sen esiintymistapa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ohjearvot päivä- ja yöajan melutasoille sisätiloissa. Asuinhuoneissa, majoitustiloissa, päiväkodeissa ja opetushuoneistoissa keskiäänitason ohjearvo päivällä on 35 dB. Yöajan ohjearvo on 30 dB. Asunnon muissa tiloissa ja keittiötiloissa sallitaan päivällä korkeammat tasot, ohjearvo on sekä päivällä että yöllä 40 dB. Kokoontumis- ja opetushuoneistoille ei ole annettu yöajan ohjearvoja.

Lisätietoa melusta ja ohjearvoista löydät STM:n asumisterveysohjeesta.


Kosteus- ja homevauriot
Jos epäilet, että asunnossasi on terveyshaittoja, käänny aina ensin isännöitsijän tai kiinteistön omistajan puoleen. Mikäli kosteus- ja homevaurio on selvästi silmin havaittava, ei asunnontarkastajan suorittamaa mittausta tarvita, vaan viat olisi korjattava viipymättä. Vuokralla-asuva voi kääntyä ympäristöyksikön puoleen home- ja kosteushaitan ollessa näkyväkin, mikäli omistaja ei ole pyynnöstä huolimatta korjannut vauriota tai korjaustoimet ovat olleet riittämättömiä. Ympäristöyksikkö voi viranomaisena velvoittaa omistajan korjaukseen.
Asunnontarkastuksia tehdään etupäässä niissä tapauksissa, kun asunnossa ei havaita mitään näkyvää vauriota ja asukkaat sairastelevat asunnossa. Oireet tuntuvat liittyvän asuntoon ja helpottavat muualla. Terveydensuojelutarkastaja arvioi kussakin tapauksessa, minkä tyyppiset mittaukset ovat tarpeen.

Asuntotarkastus

Asunnon vaihtoon liittyviä tai asuntojen kuntoa koskevia tutkimuksia ei tehdä. Tällaiset tutkimukset tulee teetättää alan yrityksillä.
 
Mikäli kyseessä on kerros- tai rivitalossa ja useassa asunnossa esiintyvä ongelma niin resurssien rajallisuudesta johtuen terveydensuojelu-viranomainen velvoittaa kiinteistönomistajan yleensä teettämään laajemman selvityksen alan yrityksellä. Esimerkiksi ilmanvaihto-ongelmat saattavat koskea koko taloa.

Terveydensuojelulain 50 §:n nojalla kunta voi periä maksun asunnosta ja muusta oleskelutilasta aiheutuvan terveyshaitan selvittämiseen liittyvästä näytteenotosta, mittauksesta, selvityksestä ja tutkimuksesta. Maksu peritään todellisten kustannusten mukaan kiinteistön omistajalta, esimerkiksi taloyhtiöltä tai omakotitalon omistajalta.

Ensimmäinen asunnontarkastus on maksuton sisältäen pienehköt mittaukset, joiden perusteella arvioidaan lisätutkimusten tarve.

Huono sisäilma voi johtua monesta muustakin syystä kuin home- ja kosteusvauriosta. Sisäilmaa pilaavat mm. tupakointi, huono ilmanvaihto, lemmikkieläimet sekä rakennus-materiaaleista ja huonekaluista erittyvät hajut.

Hyödyllisiä linkkejä:

 

Yhteystiedot
Ympäristöyksikön johtaja  Minna Saramo
0400 662 510
Terveydensuojelutarkastaja Paula Niskala (virkavapaalla 11.01.2016 -->)
040 124 4977

 - - kuva10.gif