Kulttuurit ja elinkeinot osana kestävää matkailua

Inarijärven ympäristössä matkailijoita vetää puoleensa luonnon lisäksi myös alueen omaleimainen kulttuuri. Kestävän matkailun kehittämisen ansiosta matkailijalla on mahdollisuus nauttia Inarijärven aarteista kaikilla aisteilla. 

Inarijärven läheisyydestä on vaikeaa löytää sellaista elinkeinonharjoittajaa tai yritystä, jonka toiminta ei jollain tavalla liittyisi matkailuun. Useat matkailuyritykset puolestaan hyödyntävät toiminnassaan saamelaista kulttuuriperintöä. Saamelaismatkailun vastuullisuutta ja eettistä kestävyyttä ohjeistetaan tarkasti. Keskustelua etenkin paikallisella tasolla ovat herättäneet sellaiset matkailupalvelut, jotka eivät nojaa alueen kulttuurihistoriaan tai perinteisiin elinkeinoihin. Inarin kunnan elinvoimalautakunnan puheenjohtaja Jaana Seipiharju muistuttaa, että nekin ovat osa alueen elinvoimaa.

– Vaikka emme kävisi itse huskyvaljakoilla ajamassa tai igluissa nukkumassa, yritysten asiakkaat ja työntekijät ovat tuoneet kirkonkylälle muun muassa kaksi uutta ruokakauppaa. Emmehän me niitä meidän paikallisten volyyymillä olisi tänne saaneet.
Erilaisten elinkeinojen ja paikallisen elämäntavan kunnioittaminen on Jaanan mielestä tärkeää niin paikallisille kuin matkailijoillekin. Jos ei paikallinen aina ymmärrä lasi-igluja, voi puolestaan matkailijalle moottorikelkat ja mönkijät näyttäytyä pelkästään epäekologisina hupivehkeinä, jos tälle ei kerrota, että kelkalla jäälle aamutuimaan päristävä inarilainen on menossa kokemaan talviverkkoja ja mönkkärillä kaupan pihaan ajavat nuoret ovat palaamassa poronhoitotöistä.

– Meillä kaikilla on perustuslaillinen elinkeinonharjoittamisen vapaus ja täällä on tilaa erilaisille yrityksille. Yhteiset pelisäännöt on kuitenkin hyvä olla. Toivon, että meillä voitaisiin aina toivottaa uudet yritykset lämpimästi tervetulleeksi ja käydä hyvässä hengessä keskustelua yhteisistä toimintatavoista.

Kestävän matkailukohteen kehittäminen on Jaanan mielestä myös muiden elinkeinojen kehittämistä.

– Matkailun rooli kunnassa on ollut viime aikoina valtava. Silloin kun matkailulla menee hyvin, se tuo uusia työpaikkoja ja tukee muita elinkeinoja, mutta kestävän elinkeinorakenteen kannalta meidän tulisi pyrkiä monipuolistamaan sitä.
Mahdollisuuksia Jaana näkee ennen kaikkea luonnontuotteiden jatkojalostamisessa. 

– Inarilaisten raaka-aineiden jatkojalostamisessa ja käsitöiden myynnissä voidaan hyödyntää Saamelaisalueen koulutuskeskuksen osaamista ja verkkokaupan avulla tuotteita voidaan myydä kauemmas. 

Porosafarilla Inarin Porofarmilla, kuvassa poroja ja turisteja. kuva: jouni männistö

Lähiruokaa ja kulttuurisisältöjä inarinsaamelaisella mausteella

Juutuan koskimaisemissa sijaitsevassa matkailuhotelli Kultahovissa paikallinen kulttuuri ja perinteiset elinkeinot ovat osa yrityksen koko historiaa.

– Etenkään hotellin alkutaipaleella ei ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin tukeutua paikallisiin ihmisiin, elinkeinoihin ja tuottajiin, mutta edelleen ostamme porot suoraan poromiehiltä, kalat kalastajilta ja sienet ja marjatkin mieluummin paikallisilta kuin tukkuliikkeestä, Kaisu Nikula kertoo.

Useaan kertaan palkitun ravintolan lisäksi saamelaisteema näkyy hotellissa monin tavoin.

– Se on osa värimaailmaa ja muotokieltä, se on inarinsaamen kieltä – näitä sopivassa suhteessa. Emme halua avata kaikkea kulttuurisisältöä valmiiksi, vaan kun asiakas osoittaa kiinnostusta, niin kerromme kyllä lisää, Kaisu sanoo naurahtaen.
Matkailijan viaton kysymys saamelaiskulttuurista saattaa nimittäin johtaa pitkään keskusteluun.

– Usein asiakkaan mielessä saamelaiset ovat yksi kansa ja toki me tunnemme tiettyä yhteenkuuluvuutta, mutta meille on luontevaa kertoa inarinsaamelaisesta kulttuurista ja siinä kysyjälle aukeaa, että kulttuurit vaihtelevat todella paljon riippuen alueesta ja yhteisöstä. Eri kielialueilla voi olla keskenään samankaltaisia kulttuureja ja samalla kielialueella taas erilaisia kulttuureita.

Kultahovi on hakenut hiljattain Green Key -sertifikaattia ja Kaisu haluaa kannustaa myös ohjelmapalveluyrityksiä hakemaan näyttöjä kestävän matkailun toimintamalleista. 

– Toivoisin lisää paikalliskulttuurista sisältöä ohjelmapalveluihin. Ja vaikka ohjelmapalvelu sinänsä ei olisikaan paikallista, niin minusta yritys voi ja sen pitääkin kertoa, että tämä ei edusta paikallista kulttuuria. Sen lisäksi matkailijoille voi kertoa vastuullisuudesta ja yhteistyöstä paikallisten kanssa.

Kultahovissa mietitään monin tavoin, miten yhteistyötä esimerkiksi tuottajien kanssa voidaan viedä eteenpäin molempia hyödyttäen. 

– Olemme voineet tarjota luonnontuotteiden tuottajille pienen myyntipisteen hotellin aulaan. Kalastajien osalta esimerkki voisi olla kuivahauki. Ensinnäkin kalastaja on varmasti onnellinen, jos voi taimenen sijaan pyytää välillä haukea ja toiseksi ostamme kuivattua haukea myös valmiina jalosteena. Samalla tavalla poronlihan kanssa suunnitellaan, mitä osia meidän kannattaisi suosia, ettei tulisi hukkaa.

Kestävän matkailun kehittämisessä tulisi Kaisun mielestä aina huomioida kaikki osapuolet.

– Niilläkin paikallisilla, jotka eivät niin hirveästi perusta tästä matkailusta, on oikeus mielipiteeseensä. Keskustelu lisää ymmärrystä puolin ja toisin.

hotelli kultahovi Juutuajoen rannalla, kesäinen kuva.

Perinteestä ammentaen, ajassa eläen

Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa sijaitsevassa Duodji Shopin kivijalkaliikkeessä myydään saamelaisten käsin tekemiä tuotteita, joilla on pitkät perinteet, sukupolvien kuluessa hankittu kokemus ja tieto siitä, mikä on käytännöllistä, yksinkertaista ja muodoltaan sopusuhtaista.

– Näitä tuotteita ei ole suunniteltu matkamuistoiksi ja monet matkailijat voivatkin siksi mieltää ne liian kalliiksi, saamenkäsityön konsulentti Aune Musta kertoo.

Useat liikkeessä vierailevat matkailijat tutustuvat tuotteisiin ihaillen, mutta empivät ostamista siinä käsityksessä, ettei saamentuotteiden käyttäminen olisi sopivaa.

– Näinhän se ei ole, Aune oikaisee. – Saamenpuvut ovat eri asia, mutta mielestäni koruja, asusteita ja huiveja sekä käyttöesineitä voi hyvin käyttää kuka tahansa.

Käsitöiden lisäksi myymälästä löytyy Suomen laajin saamelaisen musiikin ja kirjallisuuden valikoima.

– Käsitöitä on välillä vaikea saada myyntiin. Useilta käsityöntekijöiltä puuttuu omat tilat ja he kokevat käsitöiden tekemisen hyvin yksinäiseksi. 

Suomen saamelaisten käsityöntekijöiden yhdistyksellä on noin kolmesataa jäsentä, mutta ei pysyvää toimitilaa. Inarissa kotipaikkaansa pitävän yhdistyksen haaveena on, että tulevaisuudessa käsitöitä voisi tehdä yhteisissä tiloissa.

– Olen toiveikas, että saamme uuden toimitilan. Sitten voimme viettää aikaa käsitöiden parissa yhdessä, jakaa ideoita ja tehdä yhteishankintoja.

Saamenkäsityö ammentaa perinteestä, mutta elää ajassa.

– Tänä vuonna avasimme Duodji Shopille uuden verkkokaupan. Olemme opetelleet tullaukseen liittyviä asioita ja kansainvälistä kauppaa siinä missä muutkin yritykset. Sámi Duodji -yhdistyksessä on ajankohtaista keskustella siitä, mitä duodjilta haluamme tulevaisuudessa ja sopia yhteisistä eettisistä periaatteista.
 

Risku eli saamelaisnaisen rintakoru. kuva: paadar images.

Teksti: Miia Kärnä / Viestintätoimisto Lapin Loitsu
Haastateltavat: Aune Musta / Duodji Shop Oy, Jaana Seipiharju / Inarin kunnan elinvoimalautakunta, Kaisu Nikula / Hotelli Kultahovi
Kuvat: Jouni Männistö, Hotelli Kultahovi ja Paadar Images

Print icon Tulosta sivu
Jaa tämä sivu: