Kunnanjohtajan puhe Inarin kunnan itsenäisyyspäivän juhlassa 6.12.

julkaistu: to 07.12.2017 klo 14:26


Arvoisat sotiemme veteraanit, arvoisa juhlayleisö

 

 Seppeleenlasku ja kunniavartio Ivalon hautuumaalla oli arvokas tilaisuus. Kuva: Pertti Turunen

 

Sata vuotta, vuosisata on rata jonka ihmismieli vielä jaksaa muistaa. Sata vuotta, iloa, kyyneliä, virtaava vettä, vertakin. Ajan virta on kantanut meidät kauas itsenäisyyden alkuhämärän kajastuksesta, ajatuksesta vapaudesta. Vapaudesta, joka on lunastettu myös miekalla ja verellä. Itsenäisyyden alkuvuodet ja seuraavat vuosikymmenet ovat olleet maassamme hankalia, murheellisia ja vaarallisiakin. Suomalaisen yhteiskunnan luominen ei ole ollut kivutonta ja todellisuus eri puolilla maata on ollut hyvin erilainen eri aikakausina. Juhlavuonna onkin syytä sytyttää kynttilät ja jätkänkynttilät muistamaan kaikkia niitä menneitä sukupolvia, joiden rohkeus, uhraukset ja ahkeruus rintamalla, kodeissa, metsissä, pelloilla ja lumilakeuksilla ovat mahdollistaneet elämän ja yhteiskunnallisen kehityksen täällä kylmässä Pohjolassa, jossa luonto samanaikaisesti antaa ja rakastaa, mutta osaa myös näyttää kylmät ja ankarat kasvonsa.

Maamme, tuo monien kasvojen maa. Lempeiden, kylmien, anteliaiden ja kitsaiden. Jo vuosituhansia tällä maalla ovat ihmiset katsoneet ylös taivaalle, kuka suunnistaakseen, kuka ihaillakseen, kuka muistellakseen tähtitarhoihin lentäneitä läheisiä. Työn keskellä Suomessa asuvan sielu kaipaa tilaa, tilaa hengittää, nähdä ikuisuuteen, ihailla revontulten loimua, unelmoida jostain paremmasta. Pohjantähden alta onkin osattu katsoa myös kaukaisuuteen. Nopea nousu menestyvien kansakuntien joukkoon kertoo jotain tässä maassa asuvien ihmisten mentaliteetista. Sopeutumiskyky, positiivinen vaatimattomuus ja päämäärätietoisuus kuvastavat hyvin ihmisiä Hangosta Nuorgamiin. Pula-ajoista ja vaaran vuosista on tultu kauaksi aikaan, jona Suomi on tietoyhteiskunta, hyvinvointiyhteiskunta ja eurooppalaiseen perheeseen tiiviisti kuuluva jäsen. Suomalainen yhteiskunta koulutusjärjestelmineen ja hyvinvointiyhteiskuntineen on jouduttu rakentamaan erittäin nopeassa vauhdissa. Tässä rakentamistyössä on pitkälti onnistuttu, mutta virheitäkin on tehty. Avoimen, uudistuvan yhteiskunnan tärkein ominaisuus onkin kyky myöntää yhteiskunnalliset epäkohdat, olivat ne sitten historiallisia tai tätä päivää. Itsenäisyyden keskeisin arvo on oikeusvaltioon perustuva yhteiskunnallinen vapaus ja yksilönvapaus, oikeus myös kritisoida ja tulla kuulluksi. Uudistuminen tarkoittaa myös kykyä laskea taakkoja ja ottaa kantoon tulevat sukupolvet, kasvattaa sukupolvia, jotka muistavat mistä ovat tulleet, mutta jotka pärjäävät yhä vahvemmin verkottuvassa maailmassa.

Suomi on tuhansien vuosien asutusaaltojen seurauksena muotoutunut monimuotoiseksi tilkkutäkiksi ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Ajatus yhtenäisestä kansakunnasta on itse asiassa varsin nuori. Huolimatta paljolti samanlaisista arvoista ja mentaliteetista, kulttuuri, kielet ja ihmiset ovat maassamme hyvin moninaisia. Yhdistäviä tekijöitä ovat kansalaisuus ja yhteiskunnan jäsenyys, ystävyys ja keskinäiset suhteet sekä kiinnittyminen asuinpaikkaan, esimerkiksi inarilaisuus. Tämä rikkaus on arvo sinällään ja tuo voimaa kehittää maatamme eri näkökulmista. Näitä arvoja myös 141-vuotias kuntamme pyrkii toiminnassaan vaalimaan sekä sisäisesti että yhteistyössä ystävyys- ja naapurikuntiemme kanssa. Itsenäisyyspäivänäkin on muistettava, että emme ole yksinäinen saari Pohjois-Euroopassa. Aikojen saatossa erilainen vuorovaikutus naapureidemme kanssa on ollut voimakasta ja jatkuvaa ja erityisen runsasta se on ollut myös täällä pohjoisella alueella. Ystävällisten suhteiden vaaliminen ja vieraanvaraisuus ovat myös toivottavasti seuraavat sata vuotta vuorovaikutuksemme perustavina arvoina.

Itsenäisyyden parhaat arvot löydämmekin usein läheltämme. Saamme rakentaa omaa elämäämme ja yhteiskuntaa omista lähtökohdistamme yhteistyössä muiden kanssa. Sadan vuoden pyykillä onkin yhtä aikaa hyvä katsoa eteenpäin, sivuille sekä historiaan. Toivon, että yhteiskuntana olemme ottaneet menneestä vaarin ja olemme keränneet myös riittävästi uskallusta uudistua. Suomi ei saa olla henkinen umpiperä. Tehtävänämme on edelleen rakentaa parempaa maata ja parempia elämän lähtökohtia tuleville sukupolville sekä muistaa kiittää edellisten sukupolvien työstä ja uhrauksista paremman huomisen eteen.


Uusi satavuotiskausi alkaa näinä päivinä. Vastuumme rakentaa kestävä perusta tulevien sukupolvien onnellisuudelle on edelleen yhtä painava kuin aiemmillakin sukupolvilla. Tätä työtä teemme yhteiskunnallisesti, mutta ennen kaikkea perheidemme ja läheistemme parissa. Kertokaamme lapsillemme, mistä he ovat tulleet, rohkaiskaamme heitä katsomaan ylös taivaalle, vuolemaan omat kiehisensä, myöntäkäämme että me vanhemmat emme aina välttämättä ole oikeassa. Satavuotiaan Suomen arvokkain perintö on unelma paremmasta; vapaudesta, kekseliäisyydestä, ahkeruudesta, rohkeudesta, päämäärätietoisuudesta ‒ vapaudesta kyntää oma peltonsa ja rakentaa oma kenttänsä seuraavalle sadalle vuodelle.

Iloista itsenäisyyden satavuotispäivää!

Kommentointi

Otsikko:
Sähköposti:
Kommentti: